Moni etäkoulua keväällä pitänyt vanhempi on laittanut lapsensa takaisin valtion kouluun tänä syksynä. Kouluun paluu on kuitenkin ollut heille karvas pettymys monin tavoin. Koska lukuisat vanhemmat ovat valittaneet meille tästä asiasta, jaan teille osan heidän kokemuksistaan heidän luvallaan.
Koulu, jonka pitäisi olla turvallinen ja johon lasten vanhempien täytyisi voida laittaa lapsensa luottavaisin mielin, on jälleen kerran osoittautunut räikeällä tavalla ”ala-arvoiseksi paikaksi”, erästä pettynyttä kotikouluäitiä lainatakseni. Hänen luvallaan jaan ensimmäisenä teille hänen kokemuksensa lasten kouluun paluusta:
”Pidin koko viime kevään etäkoulua. Lapseni palasi nyt syksyllä takaisin kouluun. Opettaja oli laittanut 4. luokkalaisen tyttäremme kolmen muun luokkatoverin kanssa heti ensimmäisellä viikolla vilkkaasti liikennöidyn suurkaupungin keskustaan katusuunnistusta tekemään. Tästä katusuunnistuksesta ei koulu ollut tiedottanut etukäteen vanhempia. Koulu laittoi lapset ilman opettajan tai koulun henkilökunnan valvontaa hortoilemaan ruuhka-aikaan vilkkaan kaupungin keskustaan, paikkoihin, joihin vanhempina olemme varoittaneet lastamme menemästä turvallisuussyistä.
Opettaja oli määrännyt pienryhmien jäsenet etukäteen. Tyttäreni oli kiinnittänyt huomiota, että jokaiseen ryhmään laitettiin yksi tai kaksi hyvin koulussa menestynyttä, tunnollista oppilasta, yksi tai kaksi käyttäytymishäiriöistä tai muista levottomuusongelmista kärsivää alisuoriutuvaa oppilasta ja melkein joka ryhmään tuli myös oppilas, jolla ei ollut yhteistä kieltä muiden kanssa. Opettaja oli antanut tehtävät yhteistyönä tehtäväksi, mutta niinhän ne jäivät joka ryhmässä sen yhden tai kahden tunnollisen oppilaan tehtäväksi ja muut ryhmän jäsenet pistivät vain nimensä tehtäviin. No, miksi näin? Sen vuoksi, että suurin osa katusuunnistukseen lähetetyistä lapsista oli kiinnostunut kaupungilla kaikesta muusta kuin opettajan katusuunnistus-tehtävistä. Lisäksi tyttäreni ryhmässä eräs oppilas kutsui kännykällä vanhempia miespuolisia ”kavereitaan” liittymään seuraan. Tilanne muuttui melko epämiellyttäväksi, sillä nämä henkilöt kuvasivat tyttöä kännykällä tytön kielloista huolimatta. Tyttö koki olevansa ansassa, koulutehtävän tekeminen katusuunnistukseen liittyen ei näyttänyt kiinnostavan muita ryhmäläisiä, kun näiden ”isompien” tarjoamat karkit, jutut yms. veivät huomion. Nämä ”eksoottisen näköiset” isommat olivat kaikin tavoin yrittäneet saada tyttäreni puhelinnumeron.
Kuinka voi olla mahdollista, että koulu saattaa pienet lapset tilanteeseen, jollaiselta jokaisen vanhemman kuuluu 10-vuotiasta tytärtään suojella?!
Opettaja oli antanut kaikille ryhmille määräajan mihin mennessä katusuunnistuksen tehtävät piti palauttaa koululle. Määräaikaan mennessä ne tuli kyllä palautettua, mutta opettajalla ei ollut harmainta aavistusta siitä mitä katusuunnistuksen sijasta oli tehty.
Tälläiseen kouluunko me haluamme lapsemme laittaa? Kouluun, jossa häirikköoppilaan poistaminen käytävälle ilman aikuisen valvontaa on heitteillejättöön verratava rikos. Miksi sitten lapset saa jättää heitteille kaupungin keskustaan ilman aikuisen valvontaa? Eikö sama laki pädekään siellä kuin koulurakennuksessa, kun koulu jättää nämä pienet lapset ilman opettajan valvontaa vilkkaan kaupungin kaduilla saalistavien groomaajien kynsiin? Aikuisetkaan eivät joudu näin vaarallisiin ja stressaaviin tilanteisiin.”
Koulun pettämä äiti
Saman tyyppisiä kokemuksia on myös Aino Piirosella, josta on uutisoitu laajalti.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on koulun aloituksesta tavallisessa koulussa? Mikä asia yllätti?
Meillä lapsi oli kotieskarissa ja sen jälkeen kotikoulussa ensimmäisen luokan. Kirjat oli ostettuna, mutta paljon jouduin itse keksimään tehtäviä, jotta kiinnostus pysyi ja jaksoi keskittyä edes vähän. Pakollisten kouluaineiden lisäksi halusi itse opiskella espanjaa ja harjoitella vähän ruotsia ja venäjää. Toiselle luokalle meni oikeaan kouluun, jotta sai ammattilaisilta laadukasta opetusta, jota en itse ehkä olisi oppimis- ja keskittymisvaikeuksista kärsivälle osannut antaa. Koulussa ei ollut mitään kielivaihtoehtoja tokaluokkalaiselle ja edes englannin opetuksesta hän ei mitään ymmärtänyt. Koki, ettei oppinut koulussa yhtään mitään uutta ja olen itse samaa mieltä. Oppi ainoastaan pelkäämään, ahdistumaan ja tuntemaan itsensä huonoksi. Kotikouluun palaaminen on lapselle ainakin näin aluksi vaikeaa, mutta oikeaan kouluunkaan ei halua enää mennä. Parempi opiskella kotona hitaasti, tai omaan tahtiin, kuin olla koulussa oppimatta mitään.
Kiitos, että jaoit kokemuksia kanssamme. Kertomuksesi kautta muut kotikouluperheet saavat arvokasta vertaistukea. Teit lapsesi kannalta parhaan ratkaisun, kun hän saa olla kotikoulussa ja oppia omaan tahtiin. Olet huolehtiva ja hyvä vanhempi ja tunnollinen kotiopettaja! Intoa syksyn opintoihin!
Kävin lapseni kanssa ekaluokan tutustumispäivässä suurella lähiökoululla. Tyttäreni säikähti ja hänelle tuli turvaton olo, kun ekaluokan oven ohitse käytävällä käveli viisi huomattavasti vanhempaa tyyppiä. Tyttäreni hämmästeli mitä nämä aikuiset miehet täällä tekee. He erottuivat yläkouluikäisistäkin ja terve järkikin sanoi, että he eivät olleet lapsia, eivätkä edes yläkouluikäisiä nuoria. Tyttäreni ajatteli, että koulussa on lapsia, jotka tulevat sinne opiskelemaan jotakin, eikä että sinne tulee aikuisia miehiä lorvimaan käytäville pienten lasten joukkoon. Ekaluokalle tulevaa tytärtäni kauhistutti. Hän sanoi, ettei halua enää koskaan tulla tänne takaisin, kun häntä pelottaa. Rauhoittelin tytärtäni. Kun menimme ruokalaan ekaluokalle tulevien vuorolla, pöydissä heti ekaluokkalaisten vieressä istui kymmenkunta tälläistä miestä. Isänä koin, että tälläinen ei ole turvallinen kouluympäristö tyttärelleni.
Tutustumispäivässä toisen pettymyksen aiheutti luokkakoko, kun kolmisenkymmentä lasta oli laitettu kullekin rinnakkaisluokalle. Joukossa oli paljon levottomilta vaikuttavia oppilaita ja silminnähden huomasi, että muutamalla oli jokin ”diagnoosi”, joka sai lapset häiriköimään jo tutustumipäivänä huomiotaherättävän ikävällä tavalla. Opettaja ei välittänyt, vaikka lapset häiriköivät ja riehuivat luokassa. Mietin huolestuneena, mitä tästä oikein tulee tyttäreni kannalta, joka oli jo esikouluikäisenä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Koulun antama ensivaikutelma oli todella huono! Tyttäreni ja vaimoni kanssa päätimme, että tyttäreni ei mene tuohon kouluun vaan paras vaihtoehto hänelle on kotikoulu.
Kiitos sinulle kokemustesi jakamisesta. Olen pahoillani, että tyttäresi joutui kokemaan noin karmean ensikosketuksen koulumaailman turvattomuuteen ja levottomuuteen. Ekaluokalle meno on pienelle jo muutenkin jännittävä asia, ilman tuota pelottavaa kokemusta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista. Valitettavasti myös muut ovat kertoneet samankaltaisista tilanteista. Ymmärrän huolesi tyttäresi turvallisuudesta ja on hienoa, että sinulla isänä on terve suojeluvaisto, jonka johdosta halusit tarjota tyttärellesi parasta, eli kotikoulun. Mukavaa syksyä ja oppimisen iloa koko perheelle!