Kiroilua, päälle huutamista ja pelleilyä: Opettajat kertovat, miten ”INKLUUSIO” tuhoaa suomalaislasten oppimistuloksia

Joensuulainen erityisluokanopettaja Anne Karttunen kertoo, että inkluusiomalli on johtanut monin paikoin siihen, että sekä yleisopetuksen että erityisopetuksen oppilaat alisuoriutuvat omalla tasollaan.

– Tämä on arkea ja ihan kammottavaa. Yleisopetuksessa on liian suuret ryhmäkoot ja jos yhdelläkin oppilaalla on vakavia vaikeuksia, se sotkee koko ryhmädynamiikan. Lähtökohtaisesti kaikki haluavat tulla nähdyksi tai kuulluksi. Isossa luokassa oppilaiden ääni hukkuu, ja kun he eivät tule huomatuksi, he alkavat hakea huomion vaikka sitten pahalla, Karttunen toteaa.

”Arvojensa irvikuvia”

Karttunen ja työnsä jättänyt luokanopettaja Jaana eivät pidä inkluusiota lähtökohtaisesti huonona ideana, mutta sen toteuttaminen onnistuneesti vaatisi riittävästi resursseja.

– Inklusiivisen opetuksen alkuperäinen ajatus on, että sen avulla kaikenlaiset oppilaat yhdessä pääsevät kukoistamaan ja kykenevät suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti tällä hetkellä useissa kaupungeissa huonosti toimivat inklusiiviset ratkaisut ovat kuitenkin inklusiivisten arvojensa irvikuvia, Karttunen toteaa.

Jaanalla on hyvä inkluusiokokemus oppilaasta, jolla oli suuria oppimisen vaikeuksia, mutta hän ei häirinnyt toisia. Oppilas sai erityisopettajan tunteja tiettyihin aineisiin ja vertaistukea muilta oppilailta. Käytöshäiriöisille inkluusio ei Jaanasta sovi, vaikka resurssit olisivat kohdallaan.

“Emmehän me pysty repeämään siihen, että jonkun oppilaan vieressä pitäisi istua koko ajan.”

Karttunen ja Jaana pitävät isona ongelmana sitä, että erityisen tuen päätökset ovat kiven alla. Erityisen tuen päätös velvoittaa kuntaa järjestämään oppilaalle erityisopetusta, mikä maksaa tavallista opetusta enemmän.

Vaikka koulussa olisi erityisluokka, kuten Karttusen koulussa, oppilas voi joutua odottamaan erityisen tuen päätöstä pitkään tavallisessa luokassa, jos erityisluokkaan ei mahdu.

– Se, ettei oppilas saa tarvitsemaansa erityistä tukea, ei ole ainoastaan käytöshäiriöisen tai oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen oppimisen ja tuen laiminlyöntiä. Emmehän me millään pysty luokanopettajina repeämään siihen, että jonkun oppilaan vieressä pitäisi istua aivan koko ajan. Jos työrauha häiriintyy jatkuvasti, muilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja työrauhaa, Jaana huomauttaa.

”Hyvää nakerretaan pois”

Opettajien keinot puuttua häiriköintiin ovat vähissä. Jaanan mukaan keskeisin ratkaisu on oppilaan poistaminen luokasta, mutta tällöinkin opettajalla säilyy valvontavastuu lapsesta.

– Jos on käytöshäiriöinen lapsi, usein on myös väkivaltaisuutta. On aika iso riski opettajalle, että tästä ovenraosta häntä valvon ja samalla pitäisi opettaa koko muuta luokkaa. Häiriköivän oppilaan voi myös siirtää toiseen luokkaan. Itse en tätä usein tee. Jos oppilasta heitellään eri luokkiin tai rehtorin kansliaan, hän jää koko ajan jälkeen opetuksesta.

Karttusen mukaan opettajien lisäksi oppilaat väsyvät ja uupuvat jatkuvaan levottomaan ilmapiiriin. Erityisopettajia ja erityisluokanopettajia on hänestä yksinkertaisesti liian vähän.

– Meillä on ollut ihan huikea peruskoulujärjestelmä. Tuntuu, että kaikkea hyvää nakerretaan pois erityisopetuksen ja luokkarauhan kustannuksella. Olen aivan varma, että tämä vaikuttaa oppimistuloksiin. Osa uupuu, osa kyynistyy, mistä seuraa masennusta ja syrjäytymistä.

Lähde: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/17022dcc-7940-4fab-ae03-8209682c6cf7