Moni vanhempi on nostanut esille huolensa siitä, että peleissä toistetaan paljon erittäin yksitoikkoisia juttuja ja yksioikoisina toistuvia toimintamalleja jonkin suuremman tavoitteen saavuttamiseksi. Tätä markkinoidaan viihteenä. Opeta kotikoululaiselle kriittistä pelin lukutaitoa ja pura pelien haitallista maailmankuvaa seuraavien ohjeiden avulla.
KERRO AVOIMESTI PELIEN HAITALLISISTA PUOLISTA
Pelien yksitoikkoisuuden vuoksi niistä puuttuvat mahdollisuudet luovien ratkaisujen toteuttamiseen. Näin ne tekevät lasten ajattelusta yksioikoista, mikä ilmenee luovan ongelmanratkaisutaidon puutteena lasten ja nuorten elämässä.
Pelien maailma on osa kaupallista markkinakulttuuria ja ne ovat tarkoin harkittuja mediatuotteita, jotka heijastavat tekijöidensä arvoja ja näkemyksiä maailmasta. Pelien avulla pyritään vaikuttamaan lasten ja nuorten näkemyksiin, uskomuksiin ja tapoihin toimia. Tästä kannattaa avoimesti puhua kotikoululaisten kanssa.
Monet pelit ovat hyvin nopeatempoisia. Uusi peli käynnistyy tarkoituksella nopeasti edellisen loputtua, jotta pelaaja saadaan pidettyä pelin äärellä. Pelin sisällä oleva toiminta on nopeatahtista ja pelaamisen levottomuus voi tarttua lapseen. Lapsi on yliaktiivinen ja levoton tällaisen pelin pelaamisen jälkeen.
NÄIN VOIT OPETTAA KRIITTISTÄ PELIN LUKUTAITOA JA PURKAA PELIEN MAAILMANKUVAA
Kotikoululaisen on tärkeä osata kriittistä pelin lukutaitoa, jotta hän oppii näkemään pelien näennäisen ”viihteellisyyden” läpi. Kotikoulussa kannattaa opettaa kriittistä pelinlukutaitoa tarkoituksella.
Voimauttava kotikoulu on koonnut kysymyksiä, joiden avulla kotiopettaja voi opettaa kriittistä pelin lukutaitoa kotikoululaiselle. Näiden kysymysten avulla kannattaa myös lähteä purkamaan pelien maailmankuvaa.
- Millaiseen toimintaan peli kannustaa?
- Millaisilla mekanismeilla pelaajaan yritetään vaikuttaa?
- Miten pelaajaa houkutellaan käyttämään rahaa?
- Mitä pelissä tavoitellaan?
- Mille asioille peli turruttaa pelaajan?
- Pakeneeko pelaaja pelien maailmaan muun elämän ongelmia?
- Onko pelaaja kärttyinen tai suorastaan vihainen jos ei saa pelata?
- Syrjäyttääkö pelaamisen ajattelu kaiken muun?
KRIITTINEN PELIAJATTELU KÄYTÖSSÄ
Kotikoululaisemme ovat oppineet kriittisesti näkemään pelien taakse. He tunnistavat haitalliset ja kaupallisia arvoja tuputtavat pelit ystävien ja serkkujen seurassa, eivätkä he halua edes pelata haitallisia pelejä kavereiden suostutteluista huolimatta. On ilahduttavaa seurata kuinka kotikoululaisemme osaavat perustella ystäville ja serkuille mikä pelissä on mätänä ja miksi he valitsevat olla sitä pelaamatta. Usein lapsemme saavat houkuteltua muut ulos leikkimään sohvalla istumisen ja pelaamisen sijaan.
KOKEMUKSIA PELIEN HAITALLISESTA VAIKUTUKSESTA
Olimme hiljattain koko perhe erään pojan synttäreillä. Pojan äiti oli panostanut ja leiponut pojan toiveteeman mukaisen komean kakun ja kattanut juhlapöytään herkut. Kun vieraat saapuivat ja onnittelivat poikaa lahjojen ja korttien kera, ei hän näyttänyt lainkaan ilahtuvan kenenkään näkemisestä tai lahjoista. Hän näytti jokaisen saapuvan vieraan kohdatessaan erittäin myrtyneeltä ja valitti kaikkien kuullen, että hän haluaa päästä pelaamaan. Hän mökötti koko synttärien ajan sohvalla, vaikka kaikki vieraat yrittivät ystävällisesti ilahduttaa ja jututtaa poikaa. Lapset pyysivät häntä yhteisiin leikkeihin ja toimintaan mukaan. Poika kieltäytyi tiuskien.
Kotikoululainen ihmetteli miksi poika ei osannut iloita niin ihanasta asiasta kuin omat syntymäpäivät. Oli huolestuttavaa ja huomiota herättävää, että poika ei hymyillyt kertaakaan omilla syntymäpäivillään. Kotikoululaisistamme ilon puuttuminen pojan kasvoilta hänen omana syntymäpäivänään oli kummallista ja jollain tavalla järkyttävää. Kaikki vieraat tajusivat, että pelit olivat vallanneet tuon pojan mielen täysin, niin kokonaisvaltaisesti, että pelit varastivat häneltä ilon omista syntymäpäivistään ja rakkaiden ihmisten jälkeen näkemisestä. Lapsille syntymäpäivät ovat tavallisesti innolla odotettu asia ja tämä poika ei niistä iloinnut.
Pojan käytös ei valitettavasti ole kertaluontoista. Hän on useamman vuoden ajan valittanut kärttyisenä, että hän haluaa jatkaa pelaamista, kun häntä pyydetään ruokailemaan yhtä aikaa muun perheen kanssa tai kun häntä pyydetään mihin tahansa oman perheen yhteiseen toimintaan mukaan. Aina kun poika on kylässä vanhempiensa kanssa missä tahansa, hän ovesta sisään astuessaan alkaa kovaan ääneen vaatia älypuhelinta pelaamista varten. Jos hän ei saa puhelinta, mököttää hän koko vierailun ajan ja osoittaa mieltä niin kauan kunnes he lähtevät pois ja poika pääsee autoon jatkamaan pelaamista älypuhelimella. Tälläinen pelien aiheuttama epäsosiaalisuus, joka ilmenee kielteisenä ja huonona käytöksenä muita kohtaan, on valitettavan yleistä vanhempien kertoman mukaan.
Millaisia kokemuksia sinulla on pelien ja pelaamisen haitallisista vaikutuksista? Miten olet käsitellyt pelien haitallisuutta kotikoululaisen kanssa? Miten olet hyödyntänyt hyväksi havaitsemiasi pelejä oppimisessa kotikoulussa?