Käytöskoulu-tehtäviä kotikoululaiselle

Kotikoululaisen on tärkeää opetella hyvät käytöstavat. Ne kuuluvat jokaisen koululaisen laaja-alaiseen osaamiseen (L1-L7; OPS 2016), ja ovat osa itsensä johtamisen taitoa.

Lopusta löydät hauskoja ”käytöskoulu”-tehtäviä, jotka ovat interaktiivisia.
Niiden avulla oppii kuinka eri tilanteissa toimitaan kohteliaasti. Näitä tilanteita jokainen kohtaa päivittäin arjessa kotikoulussa, harrastuksissa ja vapaa-ajalla.

Nämä alla olevat tehtävät sopivat hyvin alakoululaisille ja kertauksena myös vanhemmille, joilla peruskäytöstavat kaipaavat hiomista. Hyvä idea on käyttää näitä interaktiivisia ”käytöskoulu”-tehtäviä seuraamuksena töykeästi ja röyhkeästi käyttäytyvälle lapselle, sillä nämä auttavat oppimaan ja muistelemaan hyviä käytöstapoja.

Olemme kotikoulussamme keskustelleet paljon hyvien käytöstapojen merkityksestä. Johtopäätöksenä näistä keskusteluista kotikoululainen totesi, että hyvät käytöstavat ja toisen kunnioittava kohtelu on rakkauden osoittamista toiselle.

 

MISSÄ KULKEE RAJA?

Tyttäremme ollessa 4-vuotias hän tunsi Aaro-nimisen pojan. Pojan isosisko oli tyttäreni paras kaveri. Tytöt olivat saman pituisia, vaikka isompi tyttö oli muutaman vuoden vanhempi kuin tyttäreni. Aaro ja tyttäreni olivat puolestaan syntyneet kuukauden välein, joten he olivat saman ikäisiä. Tämä selvisi meille vasta myöhemmin, sillä äiti piilotteli pojan ikää.

Jostain syystä näiden lasten äiti salli Aaron käyttäytyä todella huonosti kaikkia kohtaan ja perusteli sen sillä, että hän on vasta niin nuori. Yritimme kysyä Aaron ikää äidiltä, mutta hänen vastauksensa ohjasi huomion aina muualle ja harhautti.

Kun tyttäreni tuli hätääntyneenä kertomaan Aaron äidille, että Aaro on riuhtaissut 1,5-vuotiaan pikkusiskonsa kovalle lattialle väkivalloin korkean sohvan selkänojan päältä, ja että Elinaa sattui kovasti. Lasten äiti vastasi, että Aaron pitää saada olla isoveljenä Elinalle ja, että Aaro on vielä niin pieni. Aaron ja Elinan äiti ei puuttunut millään tavalla korjaavasti pojan huonoon käytökseen – ei sitten koskaan. Vaikka huono käytös ja suoranainen öykkäröinti toistui jatkuvasti.

Tyttäreni ja me vanhemmat olimme järkyttyneitä, sillä Aaron ja Elinan äiti salli Aaron huonon  ja vaarallisen käytöksen jatkua. Järkyttävintä oli, että tuo lasten äiti ei suojellut Elinaa, vaan antoi Aaron tehdä mitä hän vain halusi niin, että Elina ja kaikki muutkin näyttivät olevan kuin ”heittopusseja” tai esineitä. Tyttäreni mietti, että mitä jos Aaro jatkaa samaa huonoa käytöstä vielä vanhempanakin, kuinka Elinalle käy, kuinka käy Aarolle?

Kävimme tuolloin paljon keskusteluja hyvistä käytöstavoista lasteni ihmetellessä Aaron äidin linjaa. Mielestämme raja kulkee siinä, että 4-vuotias ei saa käyttäytyä väkivalloin. Tämän sanoimme monta kertaa ystävällisesti Aaron äidille. Saimme mielipiteellemme vahvistuksen lastenpsykologi Jari Sinkkoselta, joka kertoi luennollaan, että vanhemman on varmistettava se, ettei 4-vuotias enää lyö, eikä satuta toisia fyysisesti. Se raja on vanhemman vedettävä ja johdonmukaisesti pidettävä 4-vuoden iästä lähtien, painotti Jari Sinkkonen.

Jostain syystä Aaron isosisko 7-vuotias Jerima vaati, että 4-vuotias tyttäreni olisi kehityksessä ja käytöksessä samalla tasolla kuin hän itse. Vaikka kuinka yritimme muistuttaa Jerimalle, että tyttäreni on monta vuotta nuorempi kuin hän ja vasta oppinut puhumaankin kokonaisilla lauseilla pari vuotta sitten, ei Jerima tuntunut ottavan sitä huomioon. Muistutimme myös hänen äitiään tyttäremme nuoremmasta iästä, mutta Jeriman äitikin vaati tyttäreltäni ikäistään vanhemman lapsen käytöstä. Tyttäreni kärsi tästä kovasti, sillä Jerima sai äitinsä suostumuksella kiusata tytärtäni ja lopulta käännyttää Aaron ja tyttäreni muutkin ystävät häntä vastaan, sillä perusteella että tyttäreni ei yltänyt 4-vuotiaana 7-vuotiaan tasolle.

Aaron huono käytös on saanut jatkua vuosia. Kun vihdoin selvisi, että tyttäreni ja Aaro ovat saman ikäisiä, koki tyttäreni tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi Aaron, Jeriman ja heidän äitinsä taholta. Tyttäreni on pohtinut sitä, miksi Aaron äiti ja sisko asettavat kaksi samanikäistä, hänet ja Aaron, niin eriarvoiseen asemaan. Miksi Aaro saa öykkäröidä miten lystää, kun taas tytärtäni pidettiin ikäistään vanhempana tiukkojen vaatimusten ja paheksunnan kohteena. Aaron äiti sanoi suoraan tyttärelleni, että hän ei yllä samalle tasolle hänen lastensa kanssa. Ristiriita on pienen lapsen silmin katsottuna valtava.

Aaron äiti on korkeasti koulutettu ja toimii oman yrityksensä johtajana. Sattumalta tyttäreni luki eräästä ohjekirjasta, että se joka ei pysty pitämään lapsiaan aisoissa, ei ole kykenevä hoitamaan mitään muutakaan virkaa tai johtamaan muita edes työelämässä. No, en sitten tiedä. Keskustelimme tästä paljon tyttäreni kanssa. Mitä mieltä sinä olet?

 

MINKÄ NUORENA OPPII SEN VANHANA TAITAA

Olemme ekaluokkalaisen kanssa opettelemassa hyviä käytöstapoja puhelin keskusteluun liittyen. Lähtökohtana on se, että puhelun aikana kumpikin on aidosti läsnä  puhelimen kummassakin päässä. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys.

Eräs ystäväni, Anja, on hyvä esimerkki huonosta käytöksestä läsnäolon saralla. Kun soitin hänelle, kysyin kohteliaasti, että soitanko pahaan aikaan, hän vastasi, että nyt on hyvä aika puhua puhelimessa. Aloin innoissani kertoa iloista uutista. Luonnollinen reaktio olisi ollut iloita kanssani, sen sijaan hän vastaili täysin sopimattomissa kohdissa ”Niin niin, niin.” ja ”Niinhän se on.” Kyseessä oli vielä asia, jota hän oli koko sydämestään kaivannut ja odottanut yli 35-vuotta yhdessä aikuisen poikansa kanssa. Kävi ilmi, että Anja ei ollut kuunnellut lainkaan mitä olin hänelle kertonut, sillä samaan aikaan puhelun taustalta hänen puoleltaan kuului TV-sarjan kovaääninen pauhu.

Tiedämme kaikki, että on todella työlästä opetella pois piintyneistä huonoista tavoista. Sen vuoksi on tärkeää opetella jo pienenä hyvät käytöstavat ettei koko elämän ajan odottamamme asia mene ohi yhdessä hetkessä, kuten äsken mainitsemaltani ystävältä.

Ekaluokkalainen on oppinut, että hyviin käytöstapoihin puhelun aikana kuuluu, että…

  1. ei katsota TV:tä
  2. ei pelata tabletilla/tietokoneella 
  3. ei lueta lehteä/kirjaa 
  4. ei tehdä koulutehtäviä tai muita vastaavia

Kaikille näille yllä oleville asioille on yhteistä se, että kun silmät, ajatukset ja sydän on kiinnitettynä johonkin näistä, ei henkilö pysty olemaan aidosti läsnä toiselle ihmiselle puhelun aikana. Kotikoululainen tietää, että on tärkeää keskittyä koko sydämisesti puhelimen toisessa päässä olevan henkilön kuuntelemiseen.

 

HAUSKA KÄYTÖSKOULU

Tässä alla on hyviä käytösharjoituksia. Pääset tekemään niitä samantien MAKSUTTA klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Käytöskoulu-tehtäviä

Hyvät tavat kaunistavat!

Vastaa