Tavallinen koulu on jyrkässä alamäessä. Sen osoittavat kiistattomasti useat tutkimukset, oppimistulosten lasku sekä vanhempien ja koululaisten kokemukset.
Tästä huolimatta koulu ja oppimisesta päättävät ihmiset eivät piittaa tutkimustuloksista, vaan sallivat tavallisen koulun alamäen jatkua vuodesta toiseen lasten hyvinvoinnista välittämättä.
Tämä käy ilmi useista tutkimustuloksista, joista yhtenä esimerkkinä on dosentti Aino Saarisen väitöstutkimus. Tutkimus, josta koulutusalan eliitti suuttui, vaikka muutkin tutkimukset ovat saaneet samankaltaisia tuloksia.
Nykykoulun tilannetta oivallisesti kuvaavaan dosentti Aino Saarisen tutkimukseen on syytä jokaisen lapsensa hyvinvoinnista kiinnostuneen ja aidosti välittävän vanhemman syytä tutustua. Kurkistetaan nykykoulun kaaokseen seuraavan tosielämän esimerkin kautta, joka avaa tutkimustuloksia.
Tavallisten koulujen uusissa ja avoimissa oppimistiloissa pienet lapset saapuvat aulatilaan, jossa on noin 70 (usein enemmänkin) eri ikäistä oppilasta. Jokainen taistelee tilan itselleen. Melu on korvia huumaava. Oppitunnit ovat alkaneet. Mutta melu ei ole pahin ongelma, vaan se, että ympärillä on liikaa muuttuvia, epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä. Lapsi ei tiedä ketä on tänään hänen tiimissään, kenen kanssa hän työskentelee. Paikka vaihtuu monta kertaa koulupäivän aikana. Lapsella ei ole omaa tuttua työpistettä, kaikki muuttuu jatkuvasti koulupäivän aikana. Kuvittele sitä, että aikuinen menee töihin joka aamu tällaiseen tilaan, työpaikkaan jossa ei ole omaa työpistettä, et tiedä aamulla töihin tullessasi missä tulet olemaan päivän aikana ja paikkasi vaihtuu monta kertaa päivässä, etkä edes tiedä ketä on työtiimissäsi. Sinulla ei ole pysyviä, tuttuja rutiineja. Kaikki on lähtökohtaisesti kaaosta. Rutiinit puuttuvat, vaikka juuri niitä lapset tutkimustulosten perusteella tarvitsevat.
7-vuotias lapsi laitetaan tällaiseen ympäristöön. Ympäristöön, jossa aikuinen ei selviä. Lapsen on pakko yrittää selviytyä tässä kaaoksessa, joka tutkimustulosten mukaan on erittäin haitallinen ympäristö lapselle oppimisen ja lapsen kehityksen kannalta. Kuinka tavallisessa koulussa selviää lapsi, jolla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, neuro-psykologisia haasteita? Entä lapset, jotka ovat arkoja, joilla on oppimisvaikeuksia, autismin kirjon piirteitä tai keskittymiseen liittyviä haasteita, paniikkihäiriö tai mikä tahansa muu haaste? He tarvitsevat strukturoituja rutiineja. He eivät selviä tavallisen koulun kaaottisessa avoimessa ympäristössä. Kaikki tutkimustulokset osoittavat sen. Ja tutkimustulokset ovat opettajien ja koulutuksesta päättävien henkilöiden tiedossa. He eivät tee asialle mitään. On selvää, että lapset on tietoisesti jätetty heitteille tavallisessa koulussa päättäjiemme toimesta.
MIKÄ ON VIALLA TAVALLISESSA KOULUSSA
Dosentti Aino Saarisen väitöstutkimuksesta selviää mikä kaikki on vialla nykykoulussa:
1. Opettajan rooli on liian vähäinen. Saarisen mielestä opettajan rooli on tällä hetkellä liian vähäinen siihen nähden, mitä tutkimusnäyttö sanoo. Itseohjautuvuutta edellyttävillä menetelmillä oli erityisen kielteinen vaikutus oppimistuloksiin riskitekijöitä omaavilla oppilailla. Opettajalähtöisten menetelmien käyttö puolestaan on yhteydessä korkeampiin oppimistuloksiin.
2. Pienille lapsille annetaan monissa kouluissa liikaa vastuuta. Saarisen mukaan oman toiminnan ohjaamisen taidot ja itsekontrolli kehittyvät todella hitaasti iän myötä. Hänen mukaansa Pisa-aineistostakin käy ilmi, että 30-40 prosenttia 15-vuotiaista ei koe osaavansa aikatauluttaa ja ohjata omaa oppimistaan.
3. Digilaitteiden liiallinen käyttö. Saarisen mukaan digitaalista oppimista ei pitäisi soveltaa kaikkeen. Hänen mukaansa esimerkiksi lukutaito kehittyy paremmin perinteisten paperisten kirjojen avulla. Digilaite sisältää liikaa houkutuksia oppilaille ja usein he surffailevat pelisivustoilla ja muualla kuin missä heidän kuuluisi olla.
4. Oppimisympäristöt. Saarinen näkee vikaa myös oppimisympäristöissä. Ongelmia voi Saarisen mukaan olla esimerkiksi avoimissa oppimisympäristöissä, melutasossa, ryhmien koossa ja ryhmien pysyvyydessä.
5. Inkluusion tuhovoima. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita käsitellään yhtenä joukkona, vaikka todellisuudessa siihen kuuluu monia erilaisia alaryhmiä. Saarisen mukaan esimerkiksi näkövammaisten oppilaiden mukanaolo luokassa tutkitusti auttaa muiden oppilaiden oppimista ja hyvinvointia. Sen sijaan käytöshäiriöisiä oppilaita ei välttämättä kannattaisi laittaa niin sanottujen tavallisten oppilaiden kanssa samaan luokkaan.
VOIKO ADHD OLLA TERVE REAKTIO SAIRAASEEN OPPIMISYMPÄRISTÖÖN?
Ystäväni kokemukset tukevat myös tutkimustuloksia. Heidän poikansa, jolla on diagnosoitu ADHD, käy koulua erään yliopiston yhteydessä toimivassa normaalikoulussa, jossa uudet avoimet oppimisympäristöt ovat arkipäivää. Ystäväni kertoi, että lapsi ei saa tarpeeksi ohjausta ja opetusta perusaineissa. Hän ei opi lainkaan matematiikkaa, eikä äidinkieltä koulupäivän aikana vaan ystäväni, joka on miehensä kanssa ammatiltaan opettaja, joutuvat vielä koulupäivän päätteeksi kotona opettamaan matematiikan perusteita ja äidinkielen alkeita pojalleen.
Normaalikoulussa lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea, vaikka vanhemmat ovat sitä vaatineet. Tämä kuormittaa vanhempia, jotka ovat päivätyössä molemmat opettajina. He joutuvat joka ilta opettamaan omaa lastaan, vaikka lapsi ei ole kotikoulussa. He ovat täysin kypsiä tavallisen koulun toimintaan. He ovat kritisoineet koulua ja neuvoneet kädestä pitäen sen opettajia kuinka heidän pitäisi muuttaa toimintaansa, jotta perusasiat saataisiin opetettua lapsille, mutta mikään ei normaalikoulussa muutu parempaan suuntaan.
Usein kun ystäväni on mennyt käymään koululla, on hänen lapsensa toisen pojan kanssa, jolla on ADHD. He ovat olleet ilman valvontaa luokkatilassa hyppimässä pulpetilta toiselle, pöytien kaatuillessa villisti ympäriinsä. Koululla on tiedossa, että nämä kaverukset kiihdyttävät toisiaan huimiin kolttosiin. Ystäväni ihmettelee miksi lapset jätetään kahdestaan vanhempien varoituksista ja pyynnöistä huolimatta ilman koulun henkilökunnan valvontaa riehumaan yhdessä. Miten tämä vaikuttaa muihin oppilaisiin ja heidän turvallisuuteensa? Eikö tämä ole turvallisuusriski myös näille kahdelle kaverukselle? Ystäväni on miehensä kanssa kysynyt tätä koulun opettajilta, mutta siellä ei mikään poikien valvonnassa muutu. Ystäväni on järkyttynyt koulun toiminnasta. Hän on alkanut pohtia, että entä jos hänen poikansa ADHD onkin terveen lapsen reaktio sairaaseen oppimisympäristöön, ympäristöön, joka hajottaa aikuisenkin keskittymiskyvyn ja mielen?
Tutustu tästä dosentti Aino Saarisen väitöstutkimukseen. Voit ladata sen pdf-muodossa itsellesi ja tutustua siihen rauhassa:
Mitä ongelmia olet kohdannut tavallisessa koulussa? Mikä on järkyttänyt sinua lapsesi kohtelussa tavallisessa koulussa?